Kun Igumenia Larisa aloitti Lintulan luostarin johtajana vuonna 1918, oli luostari keskellä suurta murrosta. Vuonna 1917 Venäjällä oli tapahtunut vallankumous ja Suomi oli itsenäistynyt. Näiden seurauksena yhteys Venäjään oli katkennut, ja sen myötä oli kaikonnut myös taloudellinen tuki ja lahjoitukset. Luostari joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Vuosi 1918 oli Suomen sisällissodan takia erityisen vaikea. Pahimmillaan luostarissa oli nälänhätä.

Vaikka taloudelliset vaikeudet jatkuivat läpi Igumenia Larisan johtokauden, kietoutui arki luostarissa hengellisyyden ympärille. Kirkossa pidettiin päivittäin useita rukoushetkiä, aamulla, päivällä ja illalla. Kolme kertaa viikossa järjestettävät liturgiat eli ehtoollisjumalanpalvelukset toimitti paikalle saapunut miespappi. Jumalanpalvelukset olivat kaikille avoimia, ja niissä kävi myös ulkopuolisia, lähinnä lähiseudun talonpoikaisväestöä, sotilaita ja siviilejä. Lisäksi sisarilla oli mahdollisuus vetäytyä omiin huoneisiinsa lukemaan evankeliumeja, psalmeja ja pyhimysten elämäkertoja.

Muutoin vapaa-aikaa ei juuri ollut, sillä sisarten oletettiin olevan aina työn touhussa. Tämä ei ollut ongelma Lintulan maalaisluostarissa. Se ei nimittäin voinut kerätä lahjoituksia, kuten monet kaupunkilaisluostarit, vaan sen piti tulla toimeen sisarten työnteolla. Sisarten päivät kuluivatkin enimmäkseen luostarin töitä tehdessä, joihin kuului kaikkea peltotöistä ja metsänhoidosta omien vaatteiden ja jalkineiden valmistukseen. Lisäksi sisaret hoitivat mehiläistarhaa. Sen katsottiin symboloivan myös uskonnollista elämää: mehiläisen työ on hidasta ja vaivalloista, mutta se tuottaa kirkasta, suloista hunajaa.

Saat pikkukuvasta esille suuremman kuvan:


Lisätietoa verkkonäyttelystä

Museon työryhmä:
Mona Taipale, Satu Ståhlberg ja Johanna Piipponen

Verkkonäyttelyn käsikirjoitus: Pauliina Veijalainen
Verkkonäyttelyn käsikirjoitus pohjautuu Lappeenrannan museoiden Avojaloin-yhteisnäyttelyyn (26.4.2015–10.1.2016), jonka on käsikirjoittanut kirjailija Anna Kortelainen. Verkkonäyttelyn henkilötekstit pohjautuvat Anna Kortelaisen artikkeleihin Gummeruksen kustantamassa Avojaloin – 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta -julkaisussa.

Graafinen suunnittelu: Päivi Veijalainen / Huhtikuu

Tekninen toteutus: Marko Myllymäki / Atadone

Audioleikkeiden käsikirjoitus: Anna Kortelainen

Audioleikkeiden lukijat:
Jukka Lehtinen
Liisa Lehtinen
Maria Lehtinen
Mikko Pirinen
Netta Salonsaari
Antti Taipale
Helmi Taipale
Mikko Taipale
Mona Taipale

Kuvien oikeudet:
Etelä-Karjalan museo (EKM)
Etelä-Karjalan taidemuseo (EKTM)
Lintulan luostari
Museovirasto
Pietarin kaupunginmuseo
(State Museum of the History of St Petersburg. St Petersburg)
Pohjanmaan museo
Rajamuseo
Työväenmuseo Werstas (TW)
Yksityiskokoelmat

Näyttelyä on tukenut Museovirasto

Museovirasto